Stefanon makea revanssi

Vuonna 2001 maalikamerassa neljäs. Vuonna 2002 kaikki voimat tallella yhdeksäs. Vuonna 2003 laukan jälkeen yhdestoista. Ja vuonna 2004 vihdoin toinen, 60.000 euroa omistajalleen Pueblo-Tallille tienaten.
Heinäkuun ensimmäisenä sunnuntaina vuonna 2004 alkoi näyttää että Stefano Pueblon yllä leijui jonkinasteinen Suur-Hollola-kirous. Kolme vuotta aiemmin se oli hävinnyt kolmossijan maalikuvassa. Kaksi vuotta sitten ori oli voittanut välieränsä, mutta jäänyt finaalissa kaikki voimat tallella pussiin ja menettänyt vuorenvarman voiton. Vuosi sitten se oli ollut välierässään kolmas, mutta laukannut mahdollisuutensa loppukilpailussa. Ja nyt se oli kiertänyt radalta 12 johtavan rinnalle ja selvinnyt vain vaivoin finaaliin.
Neljäs peräkkäinen finaalipaikka kovimmassa kotimaisessa kasvattajakilpailussa oli toki saavutus sekin, muttei lämmittänyt paljoakaan kasvattaja-omistaja Pauli Karentilaa. Hän tiesi että Stefano Pueblolla oli kapasiteettia vaikka voittoon asti, mutta finaalin "jäännösradoilta" siihen ei käytännössä ollut mahdollisuuksia.
Pääsy eturiviin radalle 7 nosti hieman toiveita, joita laski samaan aikaan kuskin vaihtuminen. Hevosen hyvin tunteva Jorma Kontio oli luotsannut loppukilpailuun myös Cold Hard Windin ja valitsi sen ajokikseen. Stefano Pueblon rattaille sai kutsun Pekka Korpi.
Ja kun lähtö käynnistyi laukalla, olivat viimeisetkin haaveet menneet. Kaikkien hämmästykseksi Stefano nousi kuitenkin vielä kakkoseksi, vain Inspiration Ridelle häviten.
"Viimeisellä takasuoralla aloin elätellä pieniä toiveita korotetusta rahasijasta, kun Pekka käänsi Stefanon kolmannelle radalle ja se lähti etenemään mukavasti. Vasta 50 metriä ennen maalia kuitenkin ymmärsin, että se ehtisi kolmen sakkiin", Pauli Karentila muistelee.
"Ja vaikka kakkossijaan täytyy kaiken jälkeen olla tosi tyytyväinen, voi samaan aikaan jossitellakin. Jos Speedy Playn selkä olisi vetänyt paremmin eikä Pekka olisi joutunut kääntämään loppukurvissa neljännelle radalle, olisi Stefano noussut laukan jälkeenkin tosi lähelle Inspiration Ridea. Mutta tuskin siltikään ohi."
Hurja finaalijuoksu tuli monelle vaisuhkon karsintaesityksen jälkeen yllätyksenä, mutta omistajalla oli sille looginen selitys.
"Stefano tuli Suomeen liian myöhään, vasta kilpailupäivän aamuna. Karsinnassa ori oli tukkoinen, ja startti avasi sen paikat. Vanha hevonen vaatii muutenkin vertyäkseen enemmän ajoa kuin joku nuori."
Varsoja omaan käyttöön
50.000 euron arvoinen kakkossija oli pitkän linjan kasvattajalle ja omistajalle, Pueblo-kasvateistaan tunnetulle Karentilalle uran ylivoimaisesti suurin palkinto. Ylimääräisen kasvattajapalkkion myötä siihen lyötiin vielä kymppitonni päälle.
Ennen Stefano Puebloa Karentila oli päässyt maistelemaan menestystä pienempinä annoksina muun muassa Ricardo Pueblolla, Alonso Pueblolla, Don Pueblolla ja Amelia Pueblolla. Vaikka Ricardon tienestit jäivät 250.000 markkaan eli noin viidesosaan Stefanon tähänastisesta voittosummasta, ei se ollut kasvattajasta hevosena paljoa huonompi.
"Kapasiteetti oli samaa luokkaa. Ricardo loukkasi 3-vuotiaana hankositeensä, kun taas Stefano on saanut kilpailla suuremmitta katkoksitta ja kerätä ihan erilaisen määrän startteja. Luotin Ricardoon kovasti siitosoriinakin."
Muutenkaan Karentila ei ole epäröinyt astuttaa tammojaan omilla oreilla. Stefanon isä on Don Pueblo, ja nyt Stefanon emä Lass Hertha on kantavana Alonso Pueblosta.
"Kasvateillani on takana pitkät, vahvat sukulinjat. Nyt ne alkavat olla kyllä jo niin ristissä, että täytyy katsella jatkossa vierastakin verta", Karentila nauraa.
"Kaupallisiakaan aspekteja ei ole tarvinnut pohtia, koska teen varsoja vain omaan käyttöön. Muille niitä myydään vasta sitten kun niistä ei enää mitään saa, ensin kokeillaan itse."
Tällä hetkellä kasvatusrintamalla on tosin melko hiljaista. Ricardo Pueblosta välissä varsan tehnyt Luciana Pueblo tekee paluuta kilparadoille, ja Lass Hertha on ainoa ensi keväänä varsova tamma. Sekin on jo 20-vuotias, ja varsa jäänee emänsä viimeiseksi.
Valmennettavia hevosia Pueblo-Tallilla on sitäkin enemmän. Stefano Pueblo jatkaa Rainer Björkrothilla Ruotsissa. Ivar Holmlund valmentaa Luciana ja Gisella Puebloa sekä Lucianan 1,5-vuotiasta varsaa Rafaello Puebloa. Täyssiskot, 4-vuotias Paloma ja Aida Pueblo ovat Jari Turusen hoivissa, ja jalkavammasta toipunut Alonso Pueblo yrittää paluuta radoille Mikael Lindgrenin tallista käsin.
"Gisella Pueblo on kasvateista kaikkein lahjakkain, mutta samalla vaikein. Se on ranskalaisesta isästä Dahir de Prelongista. Myös Alonso Pueblolla on luokkaa juosta joku päivä Suur-Hollolassa. Sillä oli toissa vuonna suora välieräpaikka, mutta loukkaantuminen sotki tuolloin kuviot."
Harvinaista herkkua
Pauli Karentilan kasvattajanimen Pueblo taakse ei kätkeydy mitään suurta eksotiikkaa.
"Minua kutsutaan Pabloksi, ja kun ensimmäiset varsat syntyivät, ehdotin nille loppuliitteeksi sitä. Vaimo sanoi että pyh, ennemmin vaikka Pueblo."
Loppuliitteen lisäksi niitä yhdistää toinenkin asia. Kaikki varsat maksetaan Suur-Hollola-ajoon.
"Onhan se kasvattajan kannalta mahtava juttu kun kaikki ei ole yhden kortin varassa. Jos ei ehdi varsana mukaan, voi koittaa vanhempana ja vielä monta kertaa", Karentila perustelee.
Kilpailun nykyisellä mallilla, jossa välierät ja finaali ajetaan samana päivänä, on kannattajansa ja vastustajansa. Karentila ei näe asialla suurta merkitystä.
"Jonkun mielestä hevonen joutuu tiukille joutuessaan juoksemaan kaksi kovaa hiittiä samana päivänä. Mutta kyseessä on sen verran suuri raha, että joutaahan sen jälkeen vähän huilaamaankin."
"Stefano Pueblolle kaksi hiittiä samana päivänä sopii hevosena oikein hyvin. Silloin harvoin kun sellaisia kisoja on juostu, on ori parantanut aina toiseen hiittiin", hän muistelee.
Itse Suur-Hollola-ajossa Karentila ei näe suuria kehittämistarpeita, mutta kilpailun arvostus saisi olla hänen mielestään suurempi.
"Tällaiset kisat joissa karsinnat ja finaali ajetaan samana päivänä ovat yleisön ja pelaajien kannalta tosi mielenkiintoisia. Eikä sellaisia nykyään enää juuri ole."
"Markkinoinnin keinoin pitäisi saada yleisö ymmärtämään se nykyistä paremmin."

 Etusivulle     Takaisin     Tulosta